Finnisch-Holländisch Übersetzung für imperatiivi
Definition für imperatiivi
- tapaluokka, joka ilmaisee toiminnan käsketyksi, kehotetuksi tai toivotuksi. Sen tunnus suomessa vaihtelee persoonittain: Yksikön toinen on kirjoitusasultaan tunnukseton, mutta ääntöasussa esiintyy jäännöslopuke /ˣ/, monikon ensimmäisessä ja toisessa tunnus on -kaa tai -kää vokaalisoinnun mukaisesti, yksikön ja monikon kolmannessa tunnus taas on -ko tai -kö vokaalisoinnun mukaan
- kategorinen imperatiivi
Anwendungsbeispiele
- Unkarin kielessä on yksikön ensimmäisen persoonan imperatiivimuoto, mutta suomessa sellaista ei ole.
- ”Kudo” on kutoa-verbin imperatiivin yksikön toisen persoonan preesens.
- Monet ujostelevat käyttää suomen kielen aktiivin monikon ensimmäisen persoonan imperatiivimuotoa lähtekäämme ja korvaavat sen passiivimuodolla lähdetään.
- Moduksen perfekti on yleinen runoteksteissä.
Häufigste Anfragen
Beliebte Wörterbücher
Quelle: Wiktionary.
Lizenz: Creative Commons Attribution-ShareAlike.
© 2004-2024 Übersetzung.cc